Köyhdytä ihmiset, ja kriminalisoi sitten heidän selviytymismahdollisuutensa.
Vaihda tarvittaessa järjestystä.
Toista hieman vaihtelevin tavoin niin, että syntyy eri tavoin kurjistettuja ryhmiä.
Katsele, kun näiden nokkimisjärjestys alkaa toteuttaa itseään.

Tässä ohjenuora, jota kaikki käskyvallan tasot kaupungin hallinnosta maan hallitukseen ovat viime vuosina (tai aina) noudattaneet. Nykyaikaisina tapoina kontrolloida työväkeä, köyhiä sekä syrjäytettyjä on esitelty sosiaaliturvan vastikkeellistaminen, siirtolaispolitiikan järjettömyydet, kaupunkitilan kaupallinen ankeutus ja Itä-Euroopan romanien vaino.

Eduskunta hyväksyi juuri maaliskuussa ulkomaalaislakiin muutoksia, jotka heikentävät erityisesti turvapaikanhakijoiden asemaa. Niin kutsuttu vapaaehtoisen paluun laki hyväksyttiin hallituksen esityksen pohjalta lähes sellaisenaan. ”Vapaaehtoinen” paluu antaa ihmiselle kaksi vaihtoehtoa: paluu tai maahan jääminen ilman oikeuksia. Hallituksen politiikka on saavuttanut sen, mihin se on tähdännytkin, siis luomaan paperittomien eli täysin oikeudettomien siirtolaisten ryhmän.

Paperiton tarkoittaa ihmistä, joka oleskelee maassa, esimerkiksi Suomessa, mutta jolle valtio ei myönnä perusoikeuksia (esim. terveydenhuoltoa). Hänellä ei saapuessaan ole tarpeeksi rahaa, oikeanlaista (korkea)koulutusta tai muuta valttia, joka antaisi maassa oleskeluun sen luvan, josta valtiot katsovat olevansa oikeutettuja päättämään. Edustuksellisessa politiikassa usein kuultu ”työperäinen maahanmuutto” tarkoittaakin tällaista siirtolaisten kastijaon ylläpitämistä ja vahvistamista. Usein paperiton on hakenut turvapaikkaa, ja hakemus on hylätty. Paperittomat päätyvät tekemään selviytyäkseen ne työt, joista työnantajat maksavat kuppaisimmat hilut – jos maksavat.

Halpatyön teettäminen näyttää sopivan joillekin oikein hyvin. ”Nyt on siirrytty virallisesti samankaltaiseen malliin kuin Yhdysvalloissa ja monissa muissa EU-maissa, joissa paperittomaksi tekeminen ja sillä uhkaaminen on yksi maahanmuuton hallinnan työkalu muiden joukossa.”¹ Kansalaisen statuksesta ”nauttivia” työttömiä puolestaan hallitaan syyllistämällä ja ilmaistöitä teettämällä, kun ei kansalaisluottamuksen menettämiselläkään voi uhata (enää – tai vielä).

Paperittomuutta luovaa lakimuutosta oli muiden kokoomuksen osastojen ohella viemässä läpi ”100% duunari”-hallituspuolue SDP, joka roolipelaa vaalien alla sekä vappuna työväenperinteen soihdunkantajaa. Nykyisin eurooppalaisten hallitusten mielipuuhiin kuuluu ei-toivottujen siirtolaisten vangitseminen ja oikeudettomaksi tekeminen sekä kansalaisoikeuksia vielä toistaiseksi nauttivien alempien luokkien kurittaminen, eivätkä suomalaiset ”työväenpuolueet” kykene tekemään kehitykselle mitään. Osa puolustaa leikkausohjelmia ja tiukkaa rajapolitiikkaa tarpeellisina.

Olemassaolon muuttaminen rikolliseksi on tehokas tapa pitää ihmiset kontrollissa. Kun oleskelua ei voi kriminalisoida, kuten Schengen-alueen sisällä liikkuvien Itä-Euroopan romanien tapauksessa, voidaan sitä yrittää heidän toimintansa kohdalla. Kerjäämisen kriminalisoinnista on keskusteltu vähintään vuodesta 2010. On ilmeistä, kenen kohdalla tätä lakia haluttaisiin ja kyettäisiin valvomaan ja kenen ei, jos se ikinä tulisi voimaan.

Sama profilointi toistuu rajavalvonnassa. Nykyään ihminen voidaan käännyttää maasta esimerkiksi, jos epäillään, että hän tarjoaa maksullisia seksuaalisia palveluita. Eri laki pätee suomen kansalaisiin, joille seksin myyminen on sinänsä sallittu – vaikkakin stigmatisoitu – toimeentulon muoto. Epäilyn aiheita EU-alueen ulkopuolelta tulevien kohdalla haetaan ehkäisyvälineiden mukana pitämisestä, tietenkin sukupuolesta, ja sitä kautta ulkonäön ja kansallisuuden stereotyypittelystä.

Köyhien valvonta on aina liittynyt muihin sitä tukeviin, rasistisiin ja sukupuolittaviin valvontakeinoihin, aiemmin irtolaislakiin ja nykyään etniseen profilointiin. Paperittomilta viedään mahdollisuus virallisiin tulonlähteisiin, ja samalla lakeja rummutetaan tiukennettaviksi epävirallisia toimeentulolähteitä kuten seksin myymistä ja ostamista sekä kerjäämistä koskien. Samoja ihmisryhmiä ahdistetaan eri suunnista, koko lainsäädännön keinovalikoiman voimalla.

Rasismin rehottava suosio pitää huolen siitä, että profilointi ja kontrollit hyväksytään yleisesti. Suomen alueelle kasautuneet rikkaudet teollisuudesta teknologiaan ovat mahdollisia vain globaalin työväen sorron ansiosta,² tapahtui se sitten Suomen rajojen sisällä tai niiden ulkopuolella – mutta oikeanvärisen passin omistavien ihmisten ei tarvitse siirtolaisten elämästä kiinnostua.

Muutos voi kuitenkin syntyä tästä: rasismin murtamisesta, solidaarisuudesta, ja toiminnasta yli kansallisvaltioiden mielivaltaisten rajojen.

Unohdetaan siis ”suomalaisen työn päivä”: työväki on maailmanlaajuinen. Sen on toimittava yhdessä oikeudettomuutta, rajakontrollia, ilmaistyötä, köyhdyttämistä ja kriminalisointia vastaan, sekä synnytettävä pienten, mutta kasvavien solidaarisuussuhteidensa voimalla yhteiskunta vailla hallituksia, valtioiden rajoja ja erottelevia hierarkioita.

Riehassa tavataan!

– – – – – – – – – – –

¹ Markus Himanen, Signal n:o 1 / 2015, s. 22.
Signal-ilmaisjakelulehdestä voi lukea lisää raja- ja turvapaikkapolitiikan mielivallasta. Lehteä saa Helsingissä esimerkiksi Mustan Kanin Kololta.

² Suomalaisten yritysten sikailua maailmalla käsittelee esim. Hanna Nikkasen teos Viaton imperiumi.